28.9.2015

Neiti seitsemän veen juhlat

Juhlan humuinen viikonloppu on takana. Ilolla ja onnellisuudella täyttyi viikonloppumme, kun saimme rakkaita vieraita talon täydeltä. Perheet, kummit ja sukulaiset...olihan meitä miltei neljäkymmentä, kun lasketaan kaikki lapset ja aikuiset ;) Olen kiitollinen kun sukulaisia saapuu pitkänkin matkan takaa juhlimaan ja jakamaan tuon päivän ja onnen kanssamme. Minulle niin tärkeää, kun ikävä rintakehässä aika ajoin kaivertaa vähän liiankin kovasti. Meillä majoittuikin viikonloppuna seitsemän henkeä ja aitta jäi vielä majoittujia vaille. Ja yhdet "ryökäleet" tekivät ylläri-pyllärin ja olivat ottaneet huoneen hotellista, porhalsivat taksilla pihaan hiukka ennen juhlia. Voi jymy, kun mua taas jymäytettiin. Mukava yllätys ja hyvin siinä onnistuivat ;) Eilen viimeisten vieraiden lähdettyä olo oli kyllä aikas tyhjä. Ikävä ei onneksi pääse tällä kertaa kovinkaan suuriin mittasuhteisiin, sillä muutaman viikon päästä häämöttävällä syyslomalle me taas nähdään.

Mutta mitäs nämä kuvien herkut onkaan? Suolainen juhlatarjoilu koostui kinkku-, tonnikala- ja kanakolmioleivistä sekä karjalanpiirakoista. Makeannälkää helpotettin suklaabrowniella (jonka ohjeen kirjoittelin aikaisemmin tänne), valkosuklaa-mustikka täytekakulla ja suussa sulavalla baileyskakulla. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä osasin arvioida menekin niin että kaikki tarjottava teki kauppansa, tänään söimme kakusta viimeiset palaset. Yleensä saan pyöritellä viimeisiä kakkusia vielä usean päivän juhlien jälkeen. Baileyskakku oli kyllä oma suosikkini, slurps. Jos ohjetta kaipaatte niin vinkatkaa.

 Kaverisynttärit ovat vielä tuloillaan ja eilen saimme kutsuviestit lähetettyä ja muutamat kortitkin askarreltua. Mielessä muhittelee ajatukset niillä juhlilla tarjottavista herkuista? Ja mitäs ohjelmaa sitä keksisi? Voisikohan sitä askarrella yhdessä jotain? Olisiko hyviä vinkkejä heitellä sieltä ruudun toiselta puolelta?









Sellaista juhlahumua tänne, oikein tervetullutta syksyisen synkistelyn sijaan!

Minttu

27.9.2015

Vaaleat hiukset

Hoitoaine joka
Minusta vaaleahiuksinen? Kieltämättä vaihtelu virkistäisi ja olisi enemmän kuin tervetullutta kutrejani ajatellen. Olen aika kyllästynyt nykyiseen, välillä tekee mieli leikkuuttaa hiukset radikaalisesti lyhyemmäksi, välillä mielessä pyörii ajatus vaaleammasta ja luonnollisemmasta hiusväristä. Silti samalla kuontalolla vaan mennään. J:lta jos mielipidettä kysytään, vastaus on aina sama: "Tumma ja mahdollisimman pitkä!" Tummalla ja pitkällä on useampi vuosi menty, liukuvärjäys on ollut ainoa uudistus, joka hiuksilleni on tehty. 

Sain Garnierilta yhteistyön merkeissä uutta Nutrisse Truly blond vaalennussprayta, jonka luvataan vaalentavan luonnollisesti kuin auringon hehku olisi käynyt hiuksilla. Olenkin muutamana iltana huolettomasti  suihkauttanut vaalennettuihin latvoihini tuota sprayta ja kirkastumista suortuvissani on huomattavissa. Pahoittelen hieman tärähtänyttä kuva, mutta sävy ja vaalentuneet hiukset tulevat kuvasta kuitenkin hyvin esiin. Suihkeen parhaimman hyödyn uskon kuitenkin saavutettavan kokonaan vaaleisiin hiuksiin käyttäen. Helppo ja vaivaton kirkastus, luonnollista vivahdetta antava vaalennus. Garnierilta on tullut myös uusi hoitoaine vaaleille hiuksille, jonka luvataan taistelevan hiusten keltaisuutta vastaan. "Ylläpidä vaaleaa sävyä hiuksissasi, ilman keltaisen vivahdetta." Loistavaa että vaaleiden hiuksien ylläpitoon on saatu hieman hellävaraisempia tuotteita kuin ainainen peroksidi vaalennus!

Kokonaan vaaleahiuksista minusta siis ei vielä ole tullut, mutta edelleen muutokset mielessäni muhittelee. Keikkea on ollut, vaaleasta mustaan ja ruskeasta punaiseen, lyhyessä hiusmallissa viihdyin useamman vuoden ja vasta lasten saannin jälkeen kasvatin nykyisin pitkän ja helpon mallin. Oma värini olisi se suomalaisen maantien väri ;)







Minttu

23.9.2015

Makuuhuone

Kun on muutama myöhäisempi lähtö töihin, niin ehtii pedata sängyn ja jopa valoisalla ottamaan makkarista pari kuvaakin! Täällä ei muutoksia paljon ole tapahtunut, minun componibili siirtyi neidin kampauspöydäksi ja yöpöytäni virkaa toimittaa tällä hetkellä kaksi vanhaa, valkoiseksi maalattua, matkalaukkua. Makuuhuoneessa vaatekaappina toimii vanha iso talonpoikaiskaappi, joka on hieman huonokuntoisen  näköinen, ainakin maalipinnaltaan kaipaa ehostusta, ja siksipä se ei kuvissa nyt vilahdakkaan ;) Tiedän jo millä tulen kaapin entisöimään ja lupaan ennen ja jälkeen kuvat!  Me molemmat haaveillaan myös uudesta sängystä, mutta pirhana kun ovat niin tyyriitä! Patjat olisivat joka tapauksessa jo uusilla ja haaveissa olisi vaihto runkopatjasänkyyn. Tämän vanhan sängyn rungon tilalle kaivattaisiin myös uudistusta, vaikkakin se ajaa virkaansa edelleen moitteettomasti. Kokemuksia hyvistä sängyistä/patjoista otetaan siis vastaan ;)





Minttu

21.9.2015

Tyyny ontelokuteesta neuloen

Valmistuihan se viimein loppuunsa asti! Minulla on aina automatkoilla tapana väkertää jotain apukuskin paikalla. Tämän ontelokuteesta neulotun tyynyn sain neulomisen osalta valmiiksi jo kesällä, mutta tuo kankaan ompeleminen toiselle puolelle otti hieman kauemmin aikaa. Oli vaikea löytää juuri oikean sävyistä kangasta, joka mätsäis kuteen kanssa ja lopulta tuloksettoman etsimisen jälkeen päädyin tähän miltei mustaan Ikean paksuun puuvillakankaaseen. Eikä se loppujen lopuksi kovinkaan paljoa tummuudellaan riitele. Tyyny on nopea tehdä, minulla oli käytössä 10mm pyöröpuikot ja silmukoita puikoilla yhteensä 45. Tyyny on valmiina 50x50cm. Mukavan rouhea tästä tuli, tuo sopivasti erilaista struktuuria pellavaisten tyynyjen joukkoon.





Minttu

19.9.2015

Vaaleanpunaisia unia uudessa sängyssä








 Täällä on meneillään sängyn vaihtoviikot ;) Koululainen sai uuden sängyn jo kuukausi sitten, nuorimmainen ei vielä tiedä joutuvansa luopumaan sängystään tulevalla viikolla ja meidän aikuistenkin sänky olisi uusilla. M on puhunut jo pitkään tahtovansa jousipatjasängyn, sellaisen kuin meillä aikuisilla on. Se on kuulema paljon parempi nukkua kuin oma vanha. Tässä "uudessa" sängyssä on neidillä uni maistunut ja vain kerran hän on viereemme yöllä kömpinyt! No joo, tiedän minä ettei se viereen tuleminen oikeasti sängyn paremmuudesta johdu ;) Tämä sänky tuli meille tori.fi annetaan osastolta ja oikein on hyvässä kunnossa. Ostin vain helmalakanan ruudullisen rungon peitteeksi ja jotensakkaan tähän sänkyyn en ole osannut ottaa sänkypeittoa ollenkaan käyttöön. Pidän näista tasaraitaisista pussilakanoista hurjan paljon ja harmihan ne olisi päiväpeiton alle peittää. Trikoiset pussilakanat ovat myös molempien lasten lempparit nukkua. 

Onkos muuten teillä nämä kimaltava silmäiset pehmolelut suuressa suosiossa? Meillä tätä on jatkunut nyt vuoden verran, minä en enää pysy edes mukana montako noita "kiilusilmiä" meillä majailee. Kaikki pitäisi aina saada mukaan kun yötsyily reissuun ollaan lähdössä, oman kassinhan näille jo saa varata!

Nyt ulkoilemaan, vesisadetta uhmaten ajattelin lähteä patikkapolulle tuonne kansallispuiston maisemiin. Me nimittäin ollaan taasen metsäretkellä ja tällä kertaa kahdestaan!

Minttu


18.9.2015

Tikkupullat nuotiolla








Niistä nuotiopullista, tikkupullista. Taikinan tein ihan samoin kuin perus pullataikinan, ehken ihan hivenen löysemmän version. Kohotus kannon nokassa auringonpaisteessa, ilmakuplien vaivaus vaunun pöydälle levitetyllä leivonta-alustalla, pötköt tarjottimelle ja kohotus. Siitä kierriteltiin pitkot tikkuun ja eikun paistamaan. Valmiit pullat syötiin mansikkahillossa ja kermavaahdossa dipaten. Ihan tuli laskiaspullat mieleen näitä nuotioherkkuja syödessä! Aika simppeliä, taikinaa tein vain 2,5dl nesteeseen ja silti pullia tuli muutamat liikaa. Ihan kaikkia ei siis jaksettu syödä ;) Mukavaa yhteistä puuhaa nuotion äärellä, eikä aina sen makkaran paiston parissa!

Minttu

16.9.2015

Kohta 7-vuotias


Innokas ja reipas. Nauttii kaiken uuden oppimisesta. Imee uutta tietoa itselleen, kyselee ja pohdiskelee kovasti. On rauhallinen ja tarkka, tunnollinen ja täsmällinen. On aito ja luottavainen. Arvioi itseään ankarasti, vertailee ja vaatii itsellään välillä liikaa. Ei kilpaile mielellään ja harjoittelee epäonnistumisen sietoa. On omatoiminen ja auttavainen. Viihtyy itsekseen, mutta kaverit ovat erittäin tärkeitä ja leikkiminen on päivän paras hetki. Kokee tunteet moninkertaisina, on välillä tunteinensa suuressa vuoristoradassa, eikä ulospääsyyn tunnu apu aina kelpaavan. Istuu välillä syliin ja nauttii iltaisin silittelyistä. Antaa pikaisia haleja touhujensa keskellä. Minä, äiti, olen välillä kaikki kaikessa ja välillä taas kovankin kritiikin kohteena. Kilpailee veljensä kanssa huomiostamme. Nauttii yhteisistä tekemisistä, leikkii pikkuveljen kanssa paljon ja opettaa hänelle uusia asioita. Tykkää eläimistä, haluaisi oman lemmikin. On itsepäinen. Valintojen tekeminen on vaikeaa. On ahkera ja vastuuntuntoinen. Listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään...välillä on hyvä pysähtyä miettimään millainen hän on. Minulle hän on erityinen <3

 Kohta siitä on jo seitsemän vuotta kun tämä typy teki minusta äidin! Onnellisuuden ja kiitollisuuden määrää en sanoin osaa kuvata, äitiys on parasta mitä olen saanut. 







Rakastan sinua <3

Minttu

14.9.2015

Viikonlopun metsäretkeltä

Kuvakurkkaus viikonloppuumme! Olimme vaunulla aivan Suomen itärajan tuntumassa ja voi huokaus, kuinka moninainen luonto voi jo vuorokaudessa olla. Yöllä lämpömittari laski pakkasen puolelle ja päivällä mittariin nousi yli kaksikymmentä lämpöastetta. Molempina iltoina aurinko laski maalaten taivaan punaiseksi ja aamulla noustessaan takaisin taivaalle lämmittämään, loihti kylmän ilman kanssa upean sumuiset maisemat. Yön jälkeen ilman kosteusprosentti oli miltei sata, puiden lehdiltä tippui vesipisarat ja hämähäkin seitit piirtyivät metsän kasvillisuuden seasta kuin pienet taideteokset.

Lapset touhusivat ulkona aamusta iltaan. He keksivät suunnistuspelin, jossa jättivät kepin jokaisen kannon päälle kulkureitinsä merkiksi. Juoksivat metsässä kuin kokeneemmat suunnistajat kuunaan ja suorittivat rastejaan. Välillä leikkivät pikkueläimillään ja rakensivat heille omaa metsäleiriään. Miss M kävi metsämiehenkin mukana metsällä ja kuvasi kokemuksiaan tarkasti puhelimeensa taltioiden. Voitte kuvitella millaisen hypetyksen karhun jälkien löytäminen sai neidissä aikaan ;) Me tehtiin majaa ja kokkailtiin leikkiruokia. Välillä skypeteltiin ystävälle Walesiin ja leikittiin padin edessä, tekniikkaa apuna käyttäen. Me keskellä ei mitään ja he miljoonakaupungin ytimessä ;) On se ihmeellistä ja äärettömän suloista! Puolukoiden poiminta jäi aika vähäiseksi, kun totesin pakkasemme olevan vielä puolillaan viime vuoden puolukoita. Minä keskityin touhuamaan lasten kanssa ja saatiin me tikkupullatkin tehdyiksi, niistä tulossa ihan oma postauksensa.

On se vain rauhoittavaa käydä tuolla metsän siimeksessä. Mieli lepää ja latautuu luontoa ihmetellessä, kiire katoaa kummasti ja turhat hötköilyt jäävät tekemättä. Minulla olisi tehnyt mieli tehdä pidempi patikointi Patvinsuon kansallispuiston maisemissa, mutta se jääköön seuraavaan kertaan.

























Miten siellä on viikonloppua vietetty? 

Minttu